maanantai 19. kesäkuuta 2017

Sinne ne kuitenkin lajitellaan.

Juhannusyön aurinko Sallatunturin laelta,
syksyisen yön maitorata
Oulankajoen pinnasta heijastuen.

Poimittavaksi kun on ikävä,
kun nämä valot ovat
liian keinotekoiset.

Joku muisto.
Joku lohtu.
Joku kaipuu.

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Valot

Not just any shadow, 
The Shadow. 
Walking in front of me, 
taking a step every time 
I try to walk over it. 

It's edges so sharp 
I can see it cut the asphalt. 

Evening sun is making me sweat 
in this endless journey. 
Until I see another one rising from the East, 
melting the shadow away. 



Ei mikä tahansa varjo. 
Varjo. 
Siinä se kävelee edelläni, 
astuu syrjään aina kun yritän kävellä sen yli. 

Sen reuna niin terävä 
että polttaa asfalttiin kuvani. 

Ilta-aurinko lämmittää selkääni 
tällä loputtomalla matkalla, 
kunnes näen uuden auringon nousevan idästä, 
sulattavan varjon pois. 


torstai 25. toukokuuta 2017

Voisi mitata
kaikki nuo hyllymetrit
täynnä sanoja.

Sitä ei voi mitata
miten paljon noista metreistä
on oppinut.

Tässä, tänään
tuntuu että en ole oppinut mitään,
kai sitten mittaamattomasti.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Pesukoneeseen heitetty kaikki likainen.
Pölyssä, mudassa, liejussa kiehunut,
voikukkapellossa perhosten keskellä leijunut.

Nostan kaiken kuivumaan
kevään tuuliin
uusiin, lempeisiin,
niihin jotka ei värjää, kutista.

torstai 20. huhtikuuta 2017


Sakkorenkaiden alla
jyskyttävät kelirikon repimät kuopat
epävireistä sonaattiaan.

On pakko pysyä keskellä ettei reuna viettelisi,
vääntää mutkissa rattia voimalla
(voi kun olisi ohjaustehostin)
bensamittarin valon välkkyessä silmiin.

Miten päästä takaisin päätielle
kun tie vain kapenee
eikä pääse kääntymään?
Ei enää oodia oikoteille.

Vaikka kuinka laulan itseni uniin,
päässäni soi vain pölyisen autoradion Popeda.

Näitä unia minä näen
mutta haluaisin lentää.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Godot


Minun täytyy sokaista sinut
ettet löydä niiden kahden luo.

Miten vain.
Opettelen käyttämään valkoista keppiä,
huomenna tunnustelen sillä reitin perille.
Lähetän pojan viemään viestin,
en tule vielä tänään.
Kunhan et vie kuuloani.

Minun täytyy puhkaista korvasi
ettet kuule mitä heillä on sanottavaa.

Miten vain.
Opettelen lukemaan huulilta,
huomenna ymmärrän mitä vain.
Lähetän pojan kertomaan
että odottavat vielä yhden yön.
Kunhan et vie kykyäni kävellä.

Minun täytyy katkaista jalkasi
että voin pitää sinut täällä luonani.

Miten vain.
Rakennan itselleni pyörätuolin,
sillä on helppo huomenna kulkea alamäkeen.
Pistän pojan potkimaan kivet pois tieltä
ja kertomaan että pysäyttävät aamulla vauhtini.
Kunhan et vie ääntäni.

Minun täytyy purra pois sinun kielesi,
ettet voi julistaa heille valheitasi.

Miten vain.
Piirrän ja kirjoitan heille asiani.
Käsken pojan kertomaan
että tuon heille kirjani huomenna.
Kunhan et vie käsiäni.

Pitäähän sinulla kädet olla
että voit viedä heille riittävän pitkän
ja kestävän köyden.
Mene nyt!

torstai 16. maaliskuuta 2017



Täysikuu loistaa favelan yllä
tuuli on olematon,
ihmiset voivat nukkua rauhassa peltimajoissaan
pelkäämättä niiden kaatuvan,
unohtaa menneen päivän.
Viimeiset kerjäläiset palaavat
Rion hiljaisesta yöstä
keveine saaliineen.

Pulut eivät täällä viihdy.
Ylimääräiset murut löytyvät sieltä,
missä muurit nousevat
nälän ja pelon väliin.

Pelko kirjoittaa runon, romaanin,
slummin rakastavaisista,
ruususta resuisen tytön hiuksissa,
unelmista jotka lentävät lintujen mukana korkeuksiin.

Pelko ei halua nähdä
kuinka nälkä kulkee kujilla,
unelmoiden vain siitä ettei olisi nälkä.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Aamuja

Mä istun kolmosen bussissa 
joka vitun arkiaamu 
kolmanneksi viimeisessä penkkirivissä 
ikkunapaikalla 

Siihen nousee niitä samoja naamoja 
joka kerta aina muutama 
ja puolet sitten muita joilla on just silloin 
joku helvetin hyvä syy lähteä sillä samalla vuorolla 

Mä istun siellä toinen olkapää ikkunassa kiinni 
Luuri kädessä mesessä kiinni toisessa 
"Hyvää huomenta Rakkaani" se sanoo 
ja samaa sanon minäkin 

Joskus mä saan itseni irti siitä luurista 
sen verran että ehdin vähän katsomaan ympärilleni 
ja mietin miksi se käytäväpaikka mun vieressä 
on viimeinen mihin kukaan haluaa istua 

Yks ääni sanoo että mulla vaan on leveät hartiat 
Toinen väittää että pitäis olla jotenkin siistimpi 
käydä parturissa, ajella naama 
ostaa vihdoin se uusi talvitakki 

Ja sitten mulla on kuitenkin se luuri 
toisessa päässä joku joka näkee minut paremmin 
joka istuis mun viereen vaikka joka aamu 
jos vain vois 

Ja sitten kun mä jään Stokkalla pois, 
ei tarvi pyytää ketään siirtymään pois tieltä.

torstai 9. helmikuuta 2017

Pakkanen niin kova
että särkee jään altani.

Hengitän keuhkoni täyteen heliumia,
leijailen pohjoistuulen mukana rannalle.
Kiipeän koivun latvaan
variksen vierelle istumaan.

Katsomme jäiden murskautumista,
savun nousua tehtaiden piipuista, paksunevaa.
Rakentavat muureja, houkat,
ettemme näkisi mitä tekevät.

Seurauksia vain,
ei syitä enää.

torstai 26. tammikuuta 2017

Tanka ja haiku

Korttitaloja
rakentaa uusi valta.
Pohja jos kaatuu
tippuu huipulta viiri
risuksi maan pinnalle.

---

laumaa ajetaan
nauran vallattomasti
kuilun reunalle