Sinne ne kuitenkin lajitellaan.

Juhannusyön aurinko Sallatunturin laelta,
syksyisen yön maitorata
Oulankajoen pinnasta heijastuen.

Poimittavaksi kun on ikävä,
kun nämä valot ovat
liian keinotekoiset.

Joku muisto.
Joku lohtu.
Joku kaipuu.

Valot

Not just any shadow, 

The Shadow. 

Walking in front of me, 

taking a step every time 

I try to walk over it. 

It's edges so sharp 

I can see it cut the asphalt. 

Evening sun is making me sweat 

in this endless journey. 

Until I see another one rising from the East, 

melting the shadow away. 

Ei mikä tahansa varjo. 

Varjo. 

Siinä se kävelee edelläni, 

astuu syrjään aina kun yritän kävellä sen yli. 

Sen reuna niin terävä 

että polttaa asfalttiin kuvani. 

Ilta-aurinko lämmittää selkääni 

tällä loputtomalla matkalla, 

kunnes näen uuden auringon nousevan idästä, 

sulattavan varjon pois.