Itsepäisesti odotin että vuorokausi vaihtuu,
oli uusi ajatus valmiina huomiselle,
näkökulma joka tänään oli etuajassa.

Itsenäisesti huomasin
aika syö ajatuksia.

Riittääkö huomisia näille ajatuksille?

Palavat puut, palaavat

Kytken itseni kaapelikanavilta.
Hautaan sanani kuusen alle,
tai männyn jos se nyt on lähempänä.
En ota vastaan, vihtaan,
mihinkään puskaan,
komentoja olla osa tätä näytelmää.

Joko sauna on lämmin?
Joko on sulatettu pakkasesta viime juhannuksen lehdet,
kaadettu olutta kiuluun
pieksemään löylystä
menneen vuoden haju?
Tyhjennetty virtapankki ja USB?

Välillä on hyvä vain olla hiljaa
kuulla kuinka kenguru kuorsaa.

Ovat jalostuneet,
ovat jalostuneet nämä minun ajatukseni.
Niin kuin viini vanhenee tammitynnyrissä,
imee itseensä jalopuun aromin,
hengittää puun läpi itseensä tuoksun
jonka me juomme nenällämme
kun kumarramme lasiimme.

Taivaan läpi
lumihiutale kerää
kaiken mukaansa
ja muuttuu raskaaksi,
ei jaksa enää leijua.

Ovat jalostuneet,
ovat vaikeutuneet nämä minun ajatukseni,
niin kuin viini tyhjenee lasissani
yritän niitä ymmärtää.