torstai 9. helmikuuta 2017

Pakkanen niin kova
että särkee jään altani.

Hengitän keuhkoni täyteen heliumia,
leijailen pohjoistuulen mukana rannalle.
Kiipeän koivun latvaan
variksen vierelle istumaan.

Katsomme jäiden murskautumista,
savun nousua tehtaiden piipuista, paksunevaa.
Rakentavat muureja, houkat,
ettemme näkisi mitä tekevät.

Seurauksia vain,
ei syitä enää.