SITI

Radiomastot suunnattu joka suuntaan,
taajuusvaihdin säädetty kaikille taajuuksille

Oletko minun Wow-signaalini lähde?

Sulavat unelmat

Tilasin yksiöön kuution jäätä,

veistän lusikalla sulavia unelmia

Vaikka kävelen aamulla kastuvin jaloin hammaspesulle

minulla on Jää Oy:n numero pikavalinnoissa,

lusikoita huomisiksikin

Leikittelen ajatuksella
vihreistä kierrätyslaatikoista
joista kaivan hylättyjä
valkoisia sivuja

Annan kynäni miettiä

millaisia ostoslistoja

niihin on jäänyt kirjoittamatta

Tinderpaniikki

Joskus käy niin kummasti,

meistä tulee match.

Ja vielä oudommin,

minä lähetän viestin,

johon sinä jopa vastaat,

ja ihan yhtäkkiä, ihmeellisesti,

meillä on keskustelu

Kun tapahtuneen on tajunnut,

hiipii kaiken sen tutustelun sekaan,

huomaamatta sen enempää

kuin lokakuun ukkosmyrskyjä,

ajatus siitä kuinka kiva voisi olla tavata,

kirjainten ja hymiöiden planeetan ulkopuolella

Jos en ehdi tuntemaan sinua paljon,

tapaaminen jännittää kuin

bussissa vieressä istuva

tuntematon matkustaja

alkaisi juttelemaan Ukrainan sodasta

ja Tuntemattomasta sotilaasta

Mitä useammin katson kuviasi,

luen viestisi, lähetän,

tutummaksi.

Sitä enemmän ajatus tapaamisesta muuttuu

naistenhauksi lavatansseissa,

luennon pitämiseksi ympäristönmuutoksesta,

Idolsin esikarsintaan osallistumiseksi

Tampere-talossa täyden yleisön edessä

biisillä Päivänsäde ja Menninkäinen

Ja vaikka olen sen sata kertaa laulanut,

unohdan sanat.

Sillä en osaa ajatella mitään muuta,

kuin sitä etten mahdu muottiin 

jonka sinä rakensit kuvista, sanoista,

niistä hymiöistä.

Tai sitä että minä olen ehtinyt jo aloittaa

ihastumisen,

ennen kuin olemme edes vertailleet

muottejamme toisiinsa,

nuoteista puhumattakaan

Taisin kirjoittaa sinulle

ajattelevani joskus liikaa.

Tai yleensä. 

Osaan ilmeisesti myös vähättelyn taidon

Be-e-ing

Be the box!

En tiedä mihin sen laatikon piiloon työntäisi,

mieluimmin esille kaikkien teille

jaloissa pyöriväksi, tai nautinnoksi

Niin kuin sen unelman

bussiin rakennetusta saunasta

jonka ajaisi Jäämeren rantaan

Laatikko täynnä puurajan takaa

kuskattuja löylypuita

on tänään tyhjä,

näiden sanojen myötä

ei vieläkään piilossa.

Minulle olematon

Kaadoin metsää,

luonnostani, ekologisesti toki,

ja kun en enää kiuasta lämmitä

rakennan puista uusia laatikoita

Käsiin kirjoitettu

Taas myöhässä, tai edellä aikaa

Lopputulos tuntuu olevan sama

teenkö pieniä piirustuksia lyijykynällä

isoja vuorihakulla

graniittiin

vessapaperiin

ei näistä merkkejä jää

Pitäisi opetella kello, kalenteri,

niin, että olisi joku kaiken näkemässä,

kaiken olisin nähnyt

Vastauksen tatuoin ranteisiin

Ehkä joku vielä huomaa

ennen kuin en jaksa enää vilkuttaa

Ulottuvuuksista

Käpylästä Kallioon
kierrän jokaisen kirpputorin
eikä missään ole sellaista hattua
joka peittäisi tämän häpeän

Tai  taikasauvaa

jolla ylettäisin raapimaan

sitä osaa selkää jonne en elää yletä

Interviewed

- So, your texts are quite emotional, mostly. Where do you get all the ideas you write about?
- En mää nyt oikeestaan ehdi ajattelemaan mitään ideoita. Tai tunteita.

- Yet there seems to be a need to say important things?

- Tuskin nuo mitenkään tärkeitä on kellekään.

- You have readers all over the country, these words must have something to interest audiences!

- Ei näitä lue muut kuin mun exät, kai ne haluaa välillä vilkaista vieläkö olen elossa.

- Is that why you still keep on writing?

- Ihan vain itselleni. Kun aina pienessä viinissä ei viitsi somessakaan olla äänessä.

- But are these texts you?

- Enimmäkseen. 1,5 promillen todennäköisyydellä. 

Miksi ihmiset eivät uskalla olla onnellisia?

Muuta se ei vaadi, 

kuin antaa muiden olla hyvä sinulle, 

olla muille hyvä 

Jokin siinä hyvyydessä pelottaa

En enää koskaan nuku

Unissa kerrotaan,

uskotaan,

suurimmat valheet