Kivien hautausmaa

Kukaan ei kysy

kuka heittää ensimmäisen kiven.

Antakaa niiden tulla, 

en nosta kättä eteen,

väistä.

Jos joskus rakastit minua,

heitätkö kuitenkin

edes vähän sivuun?

Tyhjän huoneen kylmä lattia
saa varpaani palelemaan

Kuvittelen miten nousen leijumaan,

keräämään lämpöä ilmasta

jota hengitämme

En uskonut että pystyn siihen tänään

Katsot miten jalkani irtoavat

puun väriseksi värjätystä muovista,

kohta taas lämpökameran havaittaviksi

Sinäkin olet jäässä,

tahdot nousta reppuselkään,

syliin

Pelkään että yhdessä nousisimme niin korkealle,

ettemme mahdu enää kulkemaan ovesta ulos,

ja vaikka sanon sen ääneen

sinä hyppäät

Suorastaan julmaa

julkaista sarja aisteista

jossa puhutaan vain tunteista.

En tiedä olenko vielä valmis

kirjoittamaan tunteista

ilman aisteja.

Jouto/hyöty

Minulla ei ole aikaa
oppia uusia harrastuksia,
laminaattilattian puumukaelmasyiden
epäsointuvuuden seuraamisessa on riittävästi tekemistä,

jos aika käy pitkäksi.

Ehkä pitää opetella

tähtäämään imurin putkella.

Yhtä pölyistä täällä olisi silti.

Äänet

Olen tänään taas Echoes-vuorella.

Välttelen, kiertelen,

kuuntelen muuta.

Mutta vääjäämättä soittolista vie sinne

missä korva lepää enemmän 

kuin hiljaisuudessa

Olen rakentanut oman kotelon,

jonne kadun moottorit,

yläkerran vessat,

naapureiden koirat,

television äänensäädöt, 

(ja sanotaan nyt ne pommitkin)

ei löydä.

Haluan kuulla

silmät jotka laulavat minulle

tuutiluu. 

Könkäälle

Pikkukönkäälle ei päässyt muuta kautta kuin kiipeämällä jyrkkää kallionviertä polkua alas. Pientä miestä pelotti ensi kertaa se kulkea, muilla kerroilla ei. Alhaalla odotti eräänlainen aarrekammio, joskus kirjaimellisesti. Koskenlaskijoiden tippuneita tavaroita kerättiin useamman kerran talteen. Mutta varsinainen aarre oli joki, vesi, pyörteet. Kalat! En ole tähän päivään mennessä mitään isoa kalaa pyydystänyt, minut on jostain syystä irrotettu metsästäjä-kalastaja -kulttuurista. Kun minun siimani pysyivät löysinä, muilla ne venyivät. Mutta ne kalliot! Ja se könkään kuohu, kohina! Ehkä minä vielä päihitän tämän aikuisiän korkean paikan kammoni, kapuan alas kokemaan uudestaan sen, mitä en muutenkaan voi unohtaa. Jos vain vielä löydän polun pään.

Hajut

Joskus saunan jälkeen suihkussa

ilmassa on niin paljon pelkoa.

On melkein mahdotonta vastustaa

halua käpertyä sikiöasentoon lattialle,

hengittää lattiakaivon läpi.

Raitis ilma virkistää!

Mutta tänään tuulee idästä.

Pidän ovet kiinni,

tarkistan ikkunoiden tiivisteet.

En ole muuta miettinyt, paitsi

Näyt

Tyynen päivän laiturissa

mustan veden pinnassa vain omat kasvot

vaikka kuinka yritän niiden läpi.

Rakastin koskikalastusta, 

kalan hyppy aamuyön omassa varjossa,

aavistus, lupaus.

Ei minusta mestarikalastajaa koskaan tullut.

Ja silti ohuen kalvon läpi

kaikki maailman kosket,

syvyydet, pimeys.

Pyrstön iskut.

Maut

Miksi minä yhä näen sinut

Pizzeria Firenzessä syömässä

vuoden sadatta pizzaa

jotta koko menu tulee käytyä läpi,

paistamassa makkaraa laavulla

jonka paras näköala on suo,

ostamassa minulle kebabia tien varrelta

koska tiedät että rakastan sitä?

Vaikka olenkin nyt vähähiilarisella

en ole koskaan unohtanut niitä makuja.

Vatsanikin totuttelee vielä.

Ja aivoni,

en uskaltanut mainita lehtikaalta,

pehmiksiä kaikilla mausteilla.