perjantai 12. elokuuta 2022

Kivien hautausmaa

Kukaan ei kysy
kuka heittää ensimmäisen kiven.

Antakaa niiden tulla, 
en nosta kättä eteen,
väistä.

Jos joskus rakastit minua,
heitätkö kuitenkin
edes vähän sivuun?

perjantai 29. heinäkuuta 2022

Tyhjän huoneen kylmä lattia
saa varpaani palelemaan

Kuvittelen miten nousen leijumaan,
keräämään lämpöä ilmasta
jota hengitämme

En uskonut että pystyn siihen tänään

Katsot miten jalkani irtoavat
puun väriseksi värjätystä muovista,
kohta taas lämpökameran havaittaviksi

Sinäkin olet jäässä,
tahdot nousta reppuselkään,
syliin

Pelkään että yhdessä nousisimme niin korkealle,
ettemme mahdu enää kulkemaan ovesta ulos,
ja vaikka sanon sen ääneen
sinä hyppäät

perjantai 1. heinäkuuta 2022

Suorastaan julmaa
julkaista sarja aisteista
jossa puhutaan vain tunteista.

En tiedä olenko vielä valmis
kirjoittamaan tunteista
ilman aisteja.

perjantai 24. kesäkuuta 2022

Jouto/hyöty


Minulla ei ole aikaa
oppia uusia harrastuksia,
laminaattilattian puumukaelmasyiden
epäsointuvuuden seuraamisessa on riittävästi tekemistä,
jos aika käy pitkäksi.

Ehkä pitää opetella
tähtäämään imurin putkella.

Yhtä pölyistä täällä olisi silti.

perjantai 10. kesäkuuta 2022

Äänet

Olen tänään taas Echoes-vuorella.
Välttelen, kiertelen,
kuuntelen muuta.
Mutta vääjäämättä soittolista vie sinne
missä korva lepää enemmän 
kuin hiljaisuudessa

Olen rakentanut oman kotelon,
jonne kadun moottorit,
yläkerran vessat,
naapureiden koirat,
television äänensäädöt, 
(ja sanotaan nyt ne pommitkin)
ei löydä.

Haluan kuulla
silmät jotka laulavat minulle
tuutiluu. 









perjantai 27. toukokuuta 2022

Könkäälle

Pikkukönkäälle ei päässyt muuta kautta kuin kiipeämällä jyrkkää kallionviertä polkua alas. Pientä miestä pelotti ensi kertaa se kulkea, muilla kerroilla ei. Alhaalla odotti eräänlainen aarrekammio, joskus kirjaimellisesti. Koskenlaskijoiden tippuneita tavaroita kerättiin useamman kerran talteen. Mutta varsinainen aarre oli joki, vesi, pyörteet. Kalat! En ole tähän päivään mennessä mitään isoa kalaa pyydystänyt, minut on jostain syystä irrotettu metsästäjä-kalastaja -kulttuurista. Kun minun siimani pysyivät löysinä, muilla ne venyivät. Mutta ne kalliot! Ja se könkään kuohu, kohina! Ehkä minä vielä päihitän tämän aikuisiän korkean paikan kammoni, kapuan alas kokemaan uudestaan sen, mitä en muutenkaan voi unohtaa. Jos vain vielä löydän polun pään.

lauantai 5. maaliskuuta 2022

Hajut

Joskus saunan jälkeen suihkussa
ilmassa on niin paljon pelkoa.
On melkein mahdotonta vastustaa
halua käpertyä sikiöasentoon lattialle,
hengittää lattiakaivon läpi.

Raitis ilma virkistää!

Mutta tänään tuulee idästä.
Pidän ovet kiinni,
tarkistan ikkunoiden tiivisteet.

perjantai 4. helmikuuta 2022

Näyt

Tyynen päivän laiturissa
mustan veden pinnassa vain omat kasvot
vaikka kuinka yritän niiden läpi.

Rakastin koskikalastusta, 
kalan hyppy aamuyön omassa varjossa,
aavistus, lupaus.

Ei minusta mestarikalastajaa koskaan tullut.
Ja silti ohuen kalvon läpi
kaikki maailman kosket,
syvyydet, pimeys.
Pyrstön iskut.

perjantai 21. tammikuuta 2022

Maut

Miksi minä yhä näen sinut
Pizzeria Firenzessä syömässä
vuoden sadatta pizzaa
jotta koko menu tulee käytyä läpi,
paistamassa makkaraa laavulla
jonka paras näköala on suo,
ostamassa minulle kebabia tien varrelta
koska tiedät että rakastan sitä?

Vaikka olenkin nyt vähähiilarisella
en ole koskaan unohtanut niitä makuja.
Vatsanikin totuttelee vielä.

Ja aivoni,
en uskaltanut mainita lehtikaalta,
pehmiksiä kaikilla mausteilla.