Sakkorenkaiden alla
jyskyttävät kelirikon repimät kuopat
epävireistä sonaattiaan.

On pakko pysyä keskellä ettei reuna viettelisi,
vääntää mutkissa rattia voimalla
(voi kun olisi ohjaustehostin)
bensamittarin valon välkkyessä silmiin.

Miten päästä takaisin päätielle
kun tie vain kapenee
eikä pääse kääntymään?
Ei enää oodia oikoteille.

Vaikka kuinka laulan itseni uniin,
päässäni soi vain pölyisen autoradion Popeda.

Näitä unia minä näen
mutta haluaisin lentää.