Villinä yritin sitoa auringon,
laulaa sille ettei se vajoaisi,
jättäisi pimeään.

Hyvyyttä täynnä
katsoin sen kirkautta, itkin,
muistellen tanssiani viimeisillä aalloilla.

Sokeille silmilleni, vakavasti,
annoin luvan
loppuun asti hehkua, palaa.

Mutta viisaana tiesin,
lopussa pimeys on oikein,
vaikka kuinka raivoan
vasten valon kuolemaa.

En silti lempeästi mene
tuohon yöhön hyvään.

Kaikkeen en ole aina pyytänyt lupaa.

Siirtää sinut pöydän toiselta puolelta viereeni.
Käteni ympärillesi.
Huuleni huulillesi.

Näihin minä lupaasi pyydän.
Sydämeesi.

Valoja

Tuossa alavalossa,
näetkö nuo partakarvat
jotka kasvavat nopeammin kuin muut?

Siinä sivuvalossa,
näetkö tuon nyrkkeilijän nenän
vaikkei sitä ole kukaan koskaan murtanutkaan?
(Sukuviaksi sanovat)

Tässä valossa,
näetkö minut?