Villinä yritin sitoa auringon,
laulaa sille ettei se vajoaisi,
jättäisi pimeään.
Hyvyyttä täynnä
katsoin sen kirkautta, itkin,
muistellen tanssiani viimeisillä aalloilla.
Sokeille silmilleni, vakavasti,
annoin luvan
loppuun asti hehkua, palaa.
Mutta viisaana tiesin,
lopussa pimeys on oikein,
vaikka kuinka raivoan
vasten valon kuolemaa.
En silti lempeästi mene
tuohon yöhön hyvään.
torstai 25. tammikuuta 2018
sunnuntai 21. tammikuuta 2018
torstai 18. tammikuuta 2018
Valoja
Tuossa alavalossa,
näetkö nuo partakarvat
jotka kasvavat nopeammin kuin muut?
Siinä sivuvalossa,
näetkö tuon nyrkkeilijän nenän
vaikkei sitä ole kukaan koskaan murtanutkaan?
(Sukuviaksi sanovat)
Tässä valossa,
näetkö minut?
näetkö nuo partakarvat
jotka kasvavat nopeammin kuin muut?
Siinä sivuvalossa,
näetkö tuon nyrkkeilijän nenän
vaikkei sitä ole kukaan koskaan murtanutkaan?
(Sukuviaksi sanovat)
Tässä valossa,
näetkö minut?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)