Vähän vasemmalle keskirangasta.
Puolitoista metriä maan pinnasta.
Siellä sinä olet.

Khronos

6:15
Käsi lähtee liikkeelle
sammuttamaan musiikin
jo ennen kuin yön matka katkeaa
ja alkaa haihtua.

7:14
On aina käveltävä bussin perälle.
Etsiä silmät
jotka katsovat kohti mutta ohi.
Tänään hän ei ole täällä.
Tuskin vieläkään olisin saanut
hymyn aavistusta aikaan.

7:50
Orjan puku päällä
häivytän itseni tämän päivän valolta.

11:20
Näitkö?
Oliko se ajatus?
Kolmannen haarukallisen jälkeen?
Jääpalat vesilasissa
liian sileitä että kipinä syttyisi uudestaan.

16:10
Kaikki tahtovat pois, kotiin.
Tuhansia siirtymäriittejä yhteisestä yksityiseen.
Aikaa on vain vähän jäljellä,
väistäkää!

20:10
Kirjoitan.
Kirjaimia on 29
mutta joitakin niistä käytän tuskin koskaan.
Auttaisiko koko arsenaali löytämään jotain omaa?
Q, W, X, Z, Å?

22:30
Katselen valoja huoneeni katossa.
Sanovat tätä pimeydeksi.
Suljen silmät,
kutsun sävelet viemään tästä pois.

02:35
Kerran yössä on herättävä tarkistamaan aika,
kertaamaan asiat joita ei saa antaa
unien hävitettäväksi.
Kerran yössä on toivottava
että vieressä olisi joku
jonka puoleen kääntyä
ja olla siinä vain minä.
Verhojen takana piilossa tähdenlento.

Minä en selviä.

Sinä et selviä. 

Ihmiskunta ei.  

Maailmankaikkeus. 

Ja tässä meillä on viiva 

jonka sisään me piirrämme 

janan tuolta tähän.

Voiko tätä todellisuutta enää kuvata metaforilla? 

Tee oma janasi. 

Näytä että olit, olet.  

Huurre

En vieläkään tiedä
oletko se joka sulattaa,
vai se kun jäädyttää.

Toivottavasti, kummin vain, ilman freoneja.

Ja kaiken sen aikaa
kun olet miettinyt mitä merkitystä
tällä kaikella on,
kosmisessa mittakaavassa
ei ole tapahtunut yhtään mitään.

Vaikka ajatuksesi juoksisi
valoa nopeammin,
äärestä ääreen et ehdi.

Suuntaa kaukoputkesi yhteen tähteen kerrallaan. 

Kelluntapuku

Tästä tuonne ja takaisin.
On mentävä, on palattava,
on kytkettävä itsensä
virtaan joka vie.

Minnekään ei pitäisi lähteä kiireellä,
olisi hyvä pysyä selvillä suunnista
pilviselläkin säällä.

Maamerkkejä tarkkailen.
Puut niin alastomia että niiden läpi näkee.

Marraskuu

Turha sinun on pyytää anteeksi,
Vaikka tulitkin vastaan ihan pyytämättä,
mustana ja pimeänä
mutta kylmempänä kuin Karibian yö.

En minä voinut sinua kiertää.
Astua ajotien loskan läpi
kadun toiselle puolelle,
kääntyä tulosuuntaan.

Minun oli vain annettava sinun tulla,
hieroa räntäisillä sormillasi,
kastella kenkäni.

Aina sinä tulet, säälimättä.
Ehkä tänä vuonna perässäsi kulkee valkeus.

Jos nyt kulkisit perässäni,
mittaisit syvyyden
lumeen painuneista jalanjäljistä
tällä ainoalla käymälläni polulla,
voisit arvailla millaista painoa
olen kantanut.

Tuolla sylillistä heliumpalloja,
täällä hartioillani taloa,
siellä vaellusrinkkaa.
Usein on taakka vaihtunut.

Tätä lukemattomien teiden risteystä
minä kuljetan aina mukanani.