Täysikuu loistaa favelan yllä
tuuli on olematon,
ihmiset voivat nukkua rauhassa peltimajoissaan
pelkäämättä niiden kaatuvan,
unohtaa menneen päivän.
Viimeiset kerjäläiset palaavat
Rion hiljaisesta yöstä
keveine saaliineen.

Pulut eivät täällä viihdy.
Ylimääräiset murut löytyvät sieltä,
missä muurit nousevat
nälän ja pelon väliin.

Pelko kirjoittaa runon, romaanin,
slummin rakastavaisista,
ruususta resuisen tytön hiuksissa,
unelmista jotka lentävät lintujen mukana korkeuksiin.

Pelko ei halua nähdä
kuinka nälkä kulkee kujilla,
unelmoiden vain siitä ettei olisi nälkä.