Täysikuu loistaa favelan yllä
tuuli on olematon,
ihmiset voivat nukkua rauhassa peltimajoissaan
pelkäämättä niiden kaatuvan,
unohtaa menneen päivän.
Viimeiset kerjäläiset palaavat
Rion hiljaisesta yöstä
keveine saaliineen.

Pulut eivät täällä viihdy.
Ylimääräiset murut löytyvät sieltä,
missä muurit nousevat
nälän ja pelon väliin.

Pelko kirjoittaa runon, romaanin,
slummin rakastavaisista,
ruususta resuisen tytön hiuksissa,
unelmista jotka lentävät lintujen mukana korkeuksiin.

Pelko ei halua nähdä
kuinka nälkä kulkee kujilla,
unelmoiden vain siitä ettei olisi nälkä.

Aamuja

Mä istun kolmosen bussissa 

joka vitun arkiaamu 

kolmanneksi viimeisessä penkkirivissä 

ikkunapaikalla 

Siihen nousee niitä samoja naamoja 

joka kerta aina muutama 

ja puolet sitten muita joilla on just silloin 

joku helvetin hyvä syy lähteä sillä samalla vuorolla 

Mä istun siellä toinen olkapää ikkunassa kiinni 

Luuri kädessä mesessä kiinni toisessa 

"Hyvää huomenta Rakkaani" se sanoo 

ja samaa sanon minäkin 

Joskus mä saan itseni irti siitä luurista 

sen verran että ehdin vähän katsomaan ympärilleni 

ja mietin miksi se käytäväpaikka mun vieressä 

on viimeinen mihin kukaan haluaa istua 

Yks ääni sanoo että mulla vaan on leveät hartiat 

Toinen väittää että pitäis olla jotenkin siistimpi 

käydä parturissa, ajella naama 

ostaa vihdoin se uusi talvitakki 

Ja sitten mulla on kuitenkin se luuri 

toisessa päässä joku joka näkee minut paremmin 

joka istuis mun viereen vaikka joka aamu 

jos vain vois 

Ja sitten kun mä jään Stokkalla pois, 

ei tarvi pyytää ketään siirtymään pois tieltä.