Renkaat irtoavat asfaltista
ennen kuin kiitorata päättyy.
Kestää vielä jonkin aikaa
ennen kuin turvavyö-valo sammuu.

Mahanpohjassa tunne painovoimattomuudesta,
voimattomuudesta,
vaikka painan enemmän kuin koskaan.
Tiedän että tällä massalla ei ole muuta mahdollisuutta
kuin kohdata tuo iso järkäle uudestaan.

Ja kun lähtökiihdytyksen adrenaliini sulaa pois,
en ole varma ehdinkö tälle lennolle sittenkään.

Ja minulla oli se hetki
kun sain sanottua kaiken
mikä on tärkeää.

Enkä nyt osaa sanoa enää mitään.
En.
Mitään.

Anna minulle sana!
Ei kai se ole sinulta pois.

Laivat jotka eivät lähteneet

Laivat jotka eivät lähteneet
palaavat satamaan jota ei rakennettu.

Tyhjentävät saaliinsa
kontteihin joita kukaan ei tuonut paikalle,
vietäväksi kalanjalostustehtaisiin
joiden kivijalat jäivät muuraamatta
betonista jonka kalkkikiveä
ei jaksettu louhia.

Syön mikroaaltouunissa lämmitettyjä kalapuikkoja,
tuijotan tyhjää seinää
näkemättä meren horisonttia,
laivoja jotka eivät palanneet.

Haikusarja - osa VII (Finale)

Muotoilee vuosi
meistä patsaita moneen
kummaan näyttelyyn.

Haikusarja - osa VI

Sen tason mukaan
jossa juureni makaa
korteni kasvaa.

Haikusarja - osa V

Vielä kuolleena
minä sinua muistutan -
olen kukkinut!

Haikusarja - osa IV

Itselle lupa
askel kerrallaan piirtää
tieni jään yli.

Haikusarja - osa III

Vielä ei pääse
kadottamaan kuvaansa
pihlajan varjoon.

Haikusarja - osa II

Kaarnaan piirretty
pelastussuunnitelma
seilaa virrassa.

Haikusarja - osa I

Kuuta koskemaan

vaikka et haluakaan

kasvatat oksan.