sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Olen kirjoittanut tätä runoa koko ikäni.

...

Ja kun luulin sen olevan valmis
näin kirsikkapuiden kukkivan.

torstai 21. maaliskuuta 2019

Siinä missä muisti maalaa menneen,
toivo tai pelko tulevan,
me olemme värittäneet nykyisen
niin monella värillä
kuin sekalaisten vahaliitujen
jämälaatikosta olemme löytäneet.

Ja vaikka löytäisimme vielä pyyhekumin
joka tehoaa siihen epämääräisesti hohtavaan
kiinalaiseenkin vahaan,
emme saa enää muuta esiin kuin kevään tuulissa
viluissaan värisevän
kaikkia tulkintayrityksiä pakenevan
läpinäkyvän totuuden.

Ja kun meitä ei huvita sitä sellaisena katsella,
puemme sille omia viittoja kerros toisensa päälle
kunnes on taas hyvä.

torstai 7. maaliskuuta 2019

Numeraalien pastoraali

Yhdestä viattoman tuntuisesta hedelmästä kasvoi
miljardien näkyjen näkeminen,
numeraalien pastoraali,
kiusausten kisailu,
never ending nälkä.

Me emme pystyneet tyytymään
viiteen leipään kahteen kalaan.

Kolme kertaa kiellämme sen mitä meillä on,
seitsemän päivää seitsemästä
kasaamme vuorta Happiness
jonka raavimme neljänkymmenen,
sadan, tuhannen
rakkoisen käden täyttämästä
reikäisestä taskusta.

Mutta. Nevertheless.
Ei saavu God Bless.
Ei täyty kynttilöistä viimeinen kakku,
kun me nälän narrit
kuljemme saman matkan
seimestä ristiin.