Leijoina

Verellä allekirjoitettu sopimus

sitomaan jalat tiukasti maahan,

siihen saakka kun

ne maan alle peitetään. 

Jalkapohjiin implantoidut koukut.

Tarranauhat ja pikaliimat.

Siipien sulat nypitty pois.

Ja vaikka heliumtankitkin tyhjensin,

täällä minä taas leijailen.

Pidän sinusta kiinni ettei huimaisi. 

Kevät

Leikkaan katupölyyn kokoiseni aukon,
mahdut kulkemaan siitä perässä.
Tänään on niin tyyntä.

Emme enää jätä lumeen jälkiä.
Pöly täyttää tyhjiön
nopeammin kuin koivu ehtii saada ajatuksen
että heräisi,
kasvattaisi silmun, lehdet, vastan.

Kun odotamme kirkasta ilmaa,
pehmeitä oksia,
pese roihullasi minusta lika pois.

Kun ottaa huomioon 

luonnonvarojen liikakäytön,  

saastumisen, 

ihmisten eriarvoisuuden, 

vihan ja pelon,

se mitä viivan alle lopulta jää 

on se että minä rakastan sinua!

Sua lähde kaunis katselen

Pintasi väreilee digitaalituulessa,
bittiaaltojen heijastuksissa
satojen satujen saturaatio.

Ja silti minä katson läpi
jokaisen kebab-annoksen,
helteisen lomaparatiisin,
suksien suhinan keväthangilla,

pohjaan, josta puhallan
oman aaltoni,
uudeksi väreeksi pintaan.