perjantai 27. lokakuuta 2017

Alku

Tyhjyys
Olemattomuus
Täynnä ei mitään, missään
Tila niin täydellinen, tila niin epävakaa

Tyhjän huoneen täyttää matoilla ja huonekaluilla
Hiljaisen musiikilla ja naisen naurulla
Yksinäisen sydämen rakkaudella

Kun tyhjyys on täydellinen
se räjähtää kaikkeudeksi.

tiistai 26. syyskuuta 2017

Minulla on tässä edessäni
kasa papereita.
Kiipeän pinoa pitkin
jokaisen sanan lukien
hiljaisuuden mereen
ja takaisin.
Niistä minä virteni teen.

Kysyvät miten voin,
jaksanko.

Antakaa minulle välillä happea,
lukekaa minulle ääneen lakitekstejä,
kirjatkaa ylös mitä sanelen.

Torni huojuu
mutta en anna sen kaatua.






torstai 14. syyskuuta 2017

Fata Morgana



Näet horisontin yllä leijumassa purjelaivan.
Uppoava hylky, uljas vahva kuunari,
ilman värinässä mahdotonta sanoa.

Toivot länsituulta puhaltamaan sen lähemmäksi
jos on ehjät purjeet,
kiiltävät tykit,
vastakuuratun kannen puhdas puun tuoksu.

Toivot itätuulta viemään pois
lahosienen läpiporaaman,
mädän ja homeisen
lentävän hollantilaisen.

Mutta tulisi vähän lähemmäksi ensin.
Antaisi merkin,
tietäisit mitä toivoa.

torstai 7. syyskuuta 2017



Ehkä se oli ihan eri ranta
missä sinä nousit merestä.
Jos se oli joku muu puu
jonka latvaan kiipesit.
Taisi olla sama auringonnousu
minkä sieltä näit.
Mutta laskeuduit samalle polulle.

Kuljemme ihmisvirtoja vastaan, niitä seuraten,
voimattomina kun emme voi kaikilta kysyä
kuka heistä olisi se
joka saisi pilvet väistymään auringonlaskun tieltä.

Se oli tämä sama polku
Se oli juuri se toivo
taiasta joka kumoaa painovoiman.

Levitoimme vain pienen hetken
kunnes jalkamme tapasivat taas maan.
En ehtinyt edes runoa sinusta kirjoittaa.

tiistai 8. elokuuta 2017

Jano

Mitä me kaikesta opimme?
Sen että mitä enemmän me tiedämme,
sitä enemmän tajuamme olevan asioita
joista emme tiedä mitään.

---

Minun on nyt luotettava
sinun rajallisiin kykyihisi
kokea tätä maailmaa.
Uskottava,
että tuo veden pinta tuolla
esittäytyy sinulle jokseenkin samanlaisena
kuin se tanssii minulle.

---

Onko minulla silmät?
En ole koskaan nähnyt niitä.
Olenko joskus nähnyt niillä?

---

Jos olisi jumala,
rakentaisiko hän kuvastaan näin heikon,
vajaan?
Antaisiko hän tälle
puutteiden temppelille
loputtoman janon?
Sanoisi,
että sinut on tuomittu ikuiseen kadotukseen
etsimään totuutta
jota ei ole.
Jos olisi totuus,
antaisiko meidän uskoa tuollaiseen jumalaan?

---

Loimme tieteen janoamme tyydyttämään,
mutta mitä enemmän juomme,
sitä isommaksi ja sumuisemmaksi
kasvaa meri ympärillämme.

---

Kaikki mitä tiedät
on niin pieni osa siitä mitä on
ettet tiedä mitään.

Tiedolle ei ole rajaa.
Tietämiselle on.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Tukevan äärellä

Vajosivat suohon,
kaikki talot joita rakensin,
vaikka kovalta maalta tuntuivatkin.

Ja nyt minä sen vasta tajusin.
Minulla on ollut koko ajan kartta väärinpäin!


maanantai 19. kesäkuuta 2017

Sinne ne kuitenkin lajitellaan.

Juhannusyön aurinko Sallatunturin laelta,
syksyisen yön maitorata
Oulankajoen pinnasta heijastuen.

Poimittavaksi kun on ikävä,
kun nämä valot ovat
liian keinotekoiset.

Joku muisto.
Joku lohtu.
Joku kaipuu.

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Valot

Not just any shadow, 
The Shadow. 
Walking in front of me, 
taking a step every time 
I try to walk over it. 

It's edges so sharp 
I can see it cut the asphalt. 

Evening sun is making me sweat 
in this endless journey. 
Until I see another one rising from the East, 
melting the shadow away. 



Ei mikä tahansa varjo. 
Varjo. 
Siinä se kävelee edelläni, 
astuu syrjään aina kun yritän kävellä sen yli. 

Sen reuna niin terävä 
että polttaa asfalttiin kuvani. 

Ilta-aurinko lämmittää selkääni 
tällä loputtomalla matkalla, 
kunnes näen uuden auringon nousevan idästä, 
sulattavan varjon pois. 


torstai 25. toukokuuta 2017

Voisi mitata
kaikki nuo hyllymetrit
täynnä sanoja.

Sitä ei voi mitata
miten paljon noista metreistä
on oppinut.

Tässä, tänään
tuntuu että en ole oppinut mitään,
kai sitten mittaamattomasti.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Pesukoneeseen heitetty kaikki likainen.
Pölyssä, mudassa, liejussa kiehunut,
voikukkapellossa perhosten keskellä leijunut.

Nostan kaiken kuivumaan
kevään tuuliin
uusiin, lempeisiin,
niihin jotka ei värjää, kutista.