Ehkä se oli ihan eri ranta
missä sinä nousit merestä.
Jos se oli joku muu puu
jonka latvaan kiipesit.
Taisi olla sama auringonnousu
minkä sieltä näit.
Mutta laskeuduit samalle polulle.

Kuljemme ihmisvirtoja vastaan, niitä seuraten,
voimattomina kun emme voi kaikilta kysyä
kuka heistä olisi se
joka saisi pilvet väistymään auringonlaskun tieltä.

Se oli tämä sama polku
Se oli juuri se toivo
taiasta joka kumoaa painovoiman.

Levitoimme vain pienen hetken
kunnes jalkamme tapasivat taas maan.
En ehtinyt edes runoa sinusta kirjoittaa.