Mitä me kaikesta opimme?
Sen että mitä enemmän me tiedämme,
sitä enemmän tajuamme olevan asioita
joista emme tiedä mitään.
---
Minun on nyt luotettava
sinun rajallisiin kykyihisi
kokea tätä maailmaa.
Uskottava,
että tuo veden pinta tuolla
esittäytyy sinulle jokseenkin samanlaisena
kuin se tanssii minulle.
---
Onko minulla silmät?
En ole koskaan nähnyt niitä.
Olenko joskus nähnyt niillä?
---
Jos olisi jumala,
rakentaisiko hän kuvastaan näin heikon,
vajaan?
Antaisiko hän tälle
puutteiden temppelille
loputtoman janon?
Sanoisi,
että sinut on tuomittu ikuiseen kadotukseen
etsimään totuutta
jota ei ole.
Jos olisi totuus,
antaisiko meidän uskoa tuollaiseen jumalaan?
---
Loimme tieteen janoamme tyydyttämään,
mutta mitä enemmän juomme,
sitä isommaksi ja sumuisemmaksi
kasvaa meri ympärillämme.
---
Kaikki mitä tiedät
on niin pieni osa siitä mitä on
ettet tiedä mitään.
Tiedolle ei ole rajaa.
Tietämiselle on.
Mielenkiintoista pohdintaa.. Ikään kuin tiedon jano tässä olisi tuskallinen kokemus.. Pidän toisesta runosta, sillä siinä on toivo.. Itseltäni ei niin tyhjentävää pohdintaa, lähinnä pari ajatusta.. Ehkä olen hakoteillä.. mutta omalla tiellä.. :))
VastaaPoistaKukin omalla tiellään :) Yhtä aihetta pohtiessa tuli kerrankin liikaa ajatuksia jotta olisi saanut kaiken tungettua yhteen ja samaan tekstiin. Siksi tällainen kollaasi. Eikä tiedon jano tuskallinen ole, siitä kun ei pääse eroon. Tuskallisempaa se, että sitä ei voi koskaan rajallinen ihminen täysin tyydyttää.
VastaaPoistaTuokin on totta, ja mikä tieto on oleellista oman olevaisuuden kannalta.. Ehkä on oleellisinta se jano itsessään.. Niin kauan kuin sitä on, on janoa elämää kohtaan..
Poista