lauantai 4. marraskuuta 2017

Kelluntapuku

Tästä tuonne ja takaisin.
On mentävä, on palattava,
on kytkettävä itsensä
virtaan joka vie.

Minnekään ei pitäisi lähteä kiireellä,
olisi hyvä pysyä selvillä suunnista
pilviselläkin säällä.

Maamerkkejä tarkkailen.
Puut niin alastomia että niiden läpi näkee.

2 kommenttia:

  1. Tässä on vähän tuota samaa filosofiaa kuin tuossa ylemmässä runossa. Elämää on elettävä, mutta mihin käytät aikasi, ettei se mene hukkaan.
    Aina ei voi itse valita suuntaansa.. Joskus joutuu tekemään töitä, että pääsee takaisin edes sivuraiteelle.. Pidän näistä runoistasi, kun näihin on välillä helppo löytää oma näkökulma.. Jota et kenties ole itse tarkoittanut..
    Pidän tuosta viimeisestä lauseesta, vaikka sen merkitystä tässä joutuukin pohtimaan..

    VastaaPoista
  2. Intentio ja tulkinta... Jokainen näitä tulkitsee omasta näkökulmastaan. Tekijällä on merkityksensä, lukijalla omansa. Siksi tämä sanataide niin jännää onkin :)

    VastaaPoista