torstai 2. marraskuuta 2017

Jos nyt kulkisit perässäni,
mittaisit syvyyden
lumeen painuneista jalanjäljistä
tällä ainoalla käymälläni polulla,
voisit arvailla millaista painoa
olen kantanut.

Tuolla sylillistä heliumpalloja,
täällä hartioillani taloa,
siellä vaellusrinkkaa.
Usein on taakka vaihtunut.

Tätä lukemattomien teiden risteystä
minä kuljetan aina mukanani.

1 kommentti:

  1. Kaunis, herkkä ja koskettava!
    Varsinkin ensimmäinen säe erityisesti
    kosketti! <3

    VastaaPoista