Vastarakennetun terassin nurkassa

vanhassa alumiinisangossa

- piilossa illan auringoilta

Orvokit kukkivat.

Pitäisikö meidän
maalata kallioihin
muutama tosiasia
ennen kuin sairastumme.

Tiloja

Katto on korkealla,

seinät tulevat lähemmäksi.

Käytän voimaa,

työnnän pisarat kauemmaksi,

Use the Force.

Astumme avaruuden tyhjiöön,

meidän ei ole pakko säilyttää säädettyjä etäisyyksiä.

En voi olla suutelematta sinua.

Mitäs näitä elinvuosia vielä.
Elokuu 2051 sanoi laskuri.
En laske, nostan tai korotan, tuplaan.

Jos minä tuohon kuuhun kerkeän
keskellä virusten, ilmaston, pahuuden,
minä lupaan
jatkaa sitä mitä teen jo nyt

Suutelen sinua
ikuinen.

Talvisia tarinoita

Räntää, sohjoa, vettä.
Niin ovat säät meitä suojelleet
ettei ajatukset ole karanneet tähtiin.

Katsellaan yhdessä
kuinka sukat kuivuvat,
puolikuut puolikuita vasten.

Olisihan se saavutus.

Törmätä tiiliseinään,
ottaa siitä energia
ja pompata samalla voimalla takaisin.

Mutta suunta muuttuu,
törmäyskulmasta riippuen.
En ole kumia, en superpallo.

Valun seinää pitkin alas
etana jolla ei ole pyrkimystä
päästä muurin huipulle.
Ei tästä matematiikan laskutehtävää saa.

Ehkä pohjalla on uusia reittejä,
ei tarvetta kiivetä,
törmätä.

Meitä katsoivat ne
jotka eivät nähneet.

Kuulivat ne
joille ei ollut keinoa mitään sanoa.

Tuntivat, tunsivat.

Tai tunsivatko, tuntivatko sittenkään?
(Ja varmasti kaikilla oli sanottavaa,
en vain osannut kuunnella)

Jätän sinulle taivaanmaalarin hyvästejä,
toivotan takaisin tervetulleeksi ystävän.

Orion nousee aina tähän aikaan vuodesta
räjähtää Betelgeuse tai ei.
Miten pieneksi se tekeekään.
Orion, Orion!

Ratsia

Joulukuusi välkkyi sinisenä peruutuspeilissä.
Minulla oli tilaa pysähtyä,
avata ikkuna.

Puhalla tähän!
(Ja tämähän on sinun oma auto näköjään)

Olisiko parempi jos nousisit,
katselisit hetken aikaa
mihin päin kulkea.

Jos se matka on niin pitkä että tarvitset
näitä hevosvoimia,
palaat hakemaan ja suuntaat siiheen suuntaan.
Tässä kohtaa hetki raikasta ilmaa ei varmasti tee pahaa.

Eivät vieneet korttia.
Näkivät muuten vaan.
Ajan sinne minne valot palaa.

Itsepäisesti odotin että vuorokausi vaihtuu,
oli uusi ajatus valmiina huomiselle,
näkökulma joka tänään oli etuajassa.

Itsenäisesti huomasin
aika syö ajatuksia.

Riittääkö huomisia näille ajatuksille?

Palavat puut, palaavat

Kytken itseni kaapelikanavilta.
Hautaan sanani kuusen alle,
tai männyn jos se nyt on lähempänä.
En ota vastaan, vihtaan,
mihinkään puskaan,
komentoja olla osa tätä näytelmää.

Joko sauna on lämmin?
Joko on sulatettu pakkasesta viime juhannuksen lehdet,
kaadettu olutta kiuluun
pieksemään löylystä
menneen vuoden haju?
Tyhjennetty virtapankki ja USB?

Välillä on hyvä vain olla hiljaa
kuulla kuinka kenguru kuorsaa.