Meidän on lopetettava nämä tapaamiset.
Ei siksi että olet taas unohtanut siivota ja
puolikuusi pistelevät jalkapohjissa,
olisin silti voinut löytää ankkuripaikan
vaikka haavat kirvellen.

Me yritimme katsoa yhdessä metsää,
sinun tyykerin silmiesi loisteessa,
mutta minä näin vain kolutun polun,
sinä lehtien peittämän.
Ja onko sillä väliä osuvatko nuo tiet
vielä myöhemmin yhteen.

Meidän on lopetettava nämä tapaamiset,
nämä haavat kantapäissä
me kuljemme eri reittejä -
vaikka meillä olisi sama määränpää
saavumme eri aikaan.
En näe porttia
näiden pimeyksiemme välillä.

Minun on nyt tehtävä omat lauluni
kun sinun äänesi on jo hiljentynyt.
Lukitsen sinut kirjahyllyyni
yheksän lukon takoa, takasalvan kymmenennen.

Sitten minä uskallan seistä nurmikolla,
omassa pimeässä,
omin paljain jaloin,
yksinäni illassa joka ei enää tuoksu kirjoilta.