Pientä ekstraa

Tää niinku kertois sellasesta naisesta, joka menis käymään hypnotisoijan luona. Se haluis kovasti päästä eroon tupakoinnista kun sen työssä on siitä ollut jotain hankaluuksia. Se vois olla vaikka semmonen harmaaseen jakkupukuun pukeutunut ihan kivan näkönen täti, jolla on vaalee tukka sillai samalla lailla pompulana kun äidillä on kun se lähtee töihin, paksusankaset silmälasit ja sellaiset kasvot ettei ne oikeastaan jää kovin helposti mieleen. Ja tietenkin samanlaiset vähän kellastuneet kynnet ja hampaat kun sulla on iskä.

Se hypnotisoija vois olla sellanen vähän vanhempi mies, tiedätkö vähän niin ku se Freud, harmaa parta ja vähän turhan paljon leikkeleitä joka aamu leivän päällä. Ne sopis ensin ne kuviot ja sitten se hypnotisoija ottais rintataskusta (joo joo, totta kai sillä on rintatasku kun sillä on puku päällä!) sellasen hopeisen taskukellon joka roikkuis paksusta hopeaketjusta. Se alkais heiluttelemaan sitä sen naisen edessä ja puhuis mitä siinä nyt sitten puhutaankaan. Ja vähitellen se nainen sitten rauhoittuis ja alkais vajoomaan koomaan, eiku siis hypnoosiin.

Sit se sukkerois ja sokkerois, pistäs sen naisen päähän kaikkia ikäviä mielikuvia tervasista keuhkoista ja yskänkohtauksista ja muusta ei-niin-kivasta mikä siihen kaikkeen liittyy. Ja koristelis sen koko kakun vielä ajatuksilla raikkaasta hengityksestä, hyvästä kunnosta, pitkästä iästä ja niin pois päin mitä vois saavuttaa jos lopettaa. Ja varmana se yrittäis hypnosoida sen tupakan maistumaan sille naiselle tosi pahalta. Ja aina kun alkais tekemään tupakkaa mieli, niin se laittaiskin polttamisen sijaan sen vaikka laulamaan, ja se sais sen himon heti pois.

Ja sit se ois niin ku siinä se mitä varten se nainen sinne tuli. Mutta sille miehelle tulis joku kumma ajatus päähän. Se alkais yrittää pistää sitä naista vielä syvemmälle hypnoosiin. Ja alkais sitten viedä sitä naista vähitellen ajassa taaksepäin. Päivän viimeinen potilas ja kaikki, ei olis mihinkään kiire. Vois ottaa vähän pientä ekstraa palkkion päälle. Ensin se veis sen lapsuuteen, jonnekin vaikka mun ikäiseksi. Sellaseksi teinitytöksi. Sillon se inhos vanhempiaan, ja sovitaan vaikka niin että siihen olis ollut syytäkin. Iskä ois voinu juoda liian usein, ja usein silloin lyödä sen äitiä. Juu, älä ota henkilökohtaisesti. Et sä oo sellanen ollu koskaan, tiedäthän sä. Ja se äiti vois olla sellanen nössö ettei se olis tajunnut lähteä vaikka aihetta olis ollut. Ja sen tytön elämä olis ollut ihan hirveää, eikä muuttuis paremmaksi ennen ku se pääsis muuttaan pois kotoo.

Mut ei se vielä tähän jäis, vaikka se hypnotisoija saiskin sieltä lapsuudesta esiin jonkun mielikuvan humalaisesta isästä sätkä huulessa huitomassa äitiä, jolla vois vähän vielä höystää niitä tupakkamielikuvia. Tää mies alkais viedä sitä naista ihan syntymähetkeä kohti ja sen ohi. Se ois ollut aina kiinnostunut kaikesta vähän huuhaasta, uudeelleensyntymisistä, menneistä elämistä ja niin pois päin. Ja ufoista, mutta tää tarina ei nyt kerro niistä.

Ja se nainen alkais yhtäkkiä puhua ihan miehen äänellä. Se ois ollu edellisessä elämässään sellanen ihan simppeli maanviljelijä. Se ois viljelly maata ja ruokkinu sillä karjaa, elänyt oikeestaan hyvää ja ihan yksinkertaista elämää. Uskovainen ja muutenkin ihan sopivasti nöyrä, ei sellanen paasaaja vaan ihan hyvä ihmiseksi.

Eikä se hypnotisoija ois tähän oikein tyytyväinen. Niin tavallinen tapaus sieltä vaan löyty. Niin se lähtis sitten viemään naista vielä kauemmaksi. Ja kauemmaksi. Ja se löytäis aina vaan uusia menneitä elämiä sen naisen sisältä. Siellä vois olla vaikka joku kiltti ja hyvätapainen sairaanhoitaja. Ja kauppamies joka ei koskaan elämässään olis huijannut ketään. Metsästäjä joka olis pyydystänyt vain sen verran eläimiä kun itse tarttee, ei yhtään enempää. Ihan tavallisia tyyppejä kaikki, ja vielä just sellaisia oikein hyviä ihmisiä. Kun se kävis näitä yksi toisensa läpi ja juttelis niiden kaikkien kanssa se lopulta kyllästyis koko touhuun ja palauttas vähitellen sen naisen takaisin hereille.

Sit ku se nainen heräis, se olisi kauhean vihainen sille miehelle. Se muistais kaikki mitä oli hypnoosissa puhunut, ja sanois ettei sillä miehellä olis ollut mitään lupaa tonkia niin syvälle. Että se tuntuis ihan siltä kuin se olis raiskattu. Juu, kyllä mä jotenkin tiedän mitä se tarkottaa – meillon ollut tästä juttua terveystiedossa. Se mies yrittäis sanoa että tämä nyt pääsi vähän käsistä. Ja sitten sillä naisella olis kädessä sellanen äänenvaimentimella varustettu pistooli ja se ampus sitä hypnotisoijaa suoraan silmien väliin. Ja sanois vaikka että siinä sulle palkkio, paskiainen. Ja se mies kuolis siihen nojatuoliinsa.

Ja sitten käviski ilmi että se nainen on palkkamurhaaja. Sillä vaan on välillä tapana ottaa vähän parempikin palkkio keikoista kuin vain se raha mikä sille niistä maksetaan. Jotain pientä ekstraa. Se laittais sen pistoolin takas sen käsilaukkuun ja lähtis ulos. Sitten sen alkais tehdä mieli tupakkaa. Mutta se alkaiskin vaan laulaa.